Aikaa oli käytettävissä rajallisesti, joten kovin moneen pysähdykseen ei ollut mahdollisuutta. Koska emme olleet nähneet Roita luovutuspäivän jälkeen, päätimme siis "kutsututtaa" itsemme häntä morjestamaan. Ja millaisen nuoren herrasmieskoiran löysimmekään!
Luulimme tulleemme väärään paikkaan kun ovelta ei kuulunut haukahdustakaan, eikä koiraa tullut ovella vastaan. Mutta Roi odotti kauempana lupaa tulla tervehtimään tulijoita. No, kyllä se tervehdys sitten jo oli aivan kunnon tolleritemuamista, mutta hyvä niin. Roi on kuulemma muutoinkin helppo kouluttaa, oppii asioita jo parin-kolmen toiston jälkeen. Omat aarteensa, suuren puruluun ja jänöpupunkin tuo toi aivan varpailleni ihasteltavaksi. Tässä muutama kuva pikaiselta vierailultamme.
Sitten kohti Porvoota. Carolan kanssa oli sovittu max. 10 minuutin treffit huoltoasemalle, ja niinpä kerkesimme rapsuttaa Wildaa ja vaihtaa pikaiset kuulumiset.
Hieman olimme aikataulustamme myöhässä, mutta ennätimme rapsuttelemaan myös kummisetäni mäyräkoiraa ja syödä maukasta peuran- ja hirvenlihasta tehtyä keittoa.
Konsertti alkoi kuudelta ja oli kyllä pitkän ajomatkan arvoinen. Eikä tuo ajelu yötä myöten takaisin Keuruullekaan ollut hassumpaa. Hyvässä seurassa ilman turhaa kiirettä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti