HAPPY BIRTHDAY!

Ihana, ihana Marsa täyttää 4 vuotta!
Tänään se on aivan erityisen huomioinnin ja paijauksen kohteena. Elämäni koira! Kiitos Sari tästä ihanasta ystävästä jonka sinulta saimme!

Onnea myös Helmille, Riolle ja Pontille!

Kuvat©Arto


Marsa 1 vuotta.

Marsa 2 vuotta.

Marsa 3 vuotta.

Hulinaa...

Viivi kävi viime lauantaina ensimmäisessä näyttelyssään Kajaanissa. Tuloksena JUN-EH JUK4, eli erittäin hyvin meni. Neiti on vielä keskenkasvuinen, ja tuomari oli tykännyt raskasrakenteisista koirista. Marsan kasvattaja kävi Viiviä ja Heidiä tapaamassa ja sanoi että tunnisti jo kaukaa "pikku-marsan", yhdennäköisyyttä oli niin paljon ettei voinut erehtyä!

Sunnuntai-iltana meillä pyörähti nuori herra Zico, kotimatkalla lapinlomalta. Tämä herra aiheutti sydämentykytyksiä kun katsoin suoraan edestä kasvoja, aivan kuin Väpä. Pigmentti ja karva on tummempaa, mutta muutoin aivan pappansa näköinen ilmeiltään.
Koirat remusivat tunnin verran, ensin ulkona ja sitten sisällä. Marsa katsoi enimmäkseen leikkiä sivusta, mutta kävi aina välillä vieressä "erotuomarina" ja palasi sitten taas kauemmas pentuja vahtimaan.

Zico tutkittiin tarkasti.

Zico ja Mette.

Majakka ja perävaunu.

Mette antaa kunnon "pusun" ja Zicoa hirvittää.

Korvissa vielä viimeiset pentuhaituvat.

Koko trio: Marsa, Mette ja Zico.

Vieraan lähdettyä...

Kuvat©Sirja ja Arto

Loppiaisen kuulumisia

Olipas reissu eilen, loppiaisena!  Nuorimmaisemme Sirja esiintyi sinfonisen puhallinorkesterin Sisun riveissä Porvoon tuomiokirkossa ja sitähän oli mentävä kuuntelemaan, sekä samalla hakemaan neiti kotiin keikalta.
Aikaa oli käytettävissä rajallisesti, joten kovin moneen pysähdykseen ei ollut mahdollisuutta. Koska emme olleet nähneet Roita luovutuspäivän jälkeen, päätimme siis "kutsututtaa" itsemme häntä morjestamaan. Ja millaisen nuoren herrasmieskoiran löysimmekään!

Luulimme tulleemme väärään paikkaan kun ovelta ei kuulunut haukahdustakaan, eikä koiraa tullut ovella vastaan. Mutta Roi odotti kauempana lupaa tulla tervehtimään tulijoita. No, kyllä se tervehdys sitten jo oli aivan kunnon tolleritemuamista, mutta hyvä niin. Roi on kuulemma muutoinkin helppo kouluttaa, oppii asioita jo parin-kolmen toiston jälkeen. Omat aarteensa, suuren puruluun ja jänöpupunkin tuo toi aivan varpailleni ihasteltavaksi. Tässä muutama kuva pikaiselta vierailultamme.

Sitten kohti Porvoota. Carolan kanssa oli sovittu max. 10 minuutin treffit huoltoasemalle, ja niinpä kerkesimme rapsuttaa Wildaa ja vaihtaa pikaiset kuulumiset.
Hieman olimme aikataulustamme myöhässä, mutta ennätimme rapsuttelemaan myös kummisetäni mäyräkoiraa ja syödä maukasta peuran- ja hirvenlihasta tehtyä keittoa.

Konsertti alkoi kuudelta ja oli kyllä pitkän ajomatkan arvoinen. Eikä tuo ajelu yötä myöten takaisin Keuruullekaan ollut hassumpaa. Hyvässä seurassa ilman turhaa kiirettä!