Aamu alkoi mukavalla yllätyksellä, jälkiryhmässämme olikin pari jälkeä joiden täytyi vielä "kypsyä". Tuomari ja vastaava koetoimitsija muokkasivat jälkien ajojärjestystä hieman, kuitenkin niin, että jäljet saatiin mentyä ilman edes takaisin ajelua. Lopputulos oli se, että meidän tekemämme jälki mentiin ensimmäisenä ja Marsa meni arvonnassa kolmannelle jäljelle.
Arto sääli (?) polveani sen verran, että lupautui opastamaan jäljen. Se oli kyllä hyvä, sillä polvea jomotti koko yön. Ja jäljen lopussa oli sammalpeitteistä kalliota, jonka päällä oli vanhaa kaadettua puuta aika reilusti ristiin rastiin. Sammal luisti, puut olivat sateen jäljeltä liukkaita ja koko ajan mentiin alamäkeä, mikä sattuu polveen kaikkein eniten. Olisihan siinä ollut haastetta jos opastettavaksi olisi sattunut nopea koira.
Nyt on jäljet menty ja purettukin. Odottelu alkakoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti