FI MVA & JVA

Maplefox Dancing Duck

MARSA

18.01.2011 - 31.03.2017

Sunnuntaina 09.04.2017

Tuli taas todistettua, että varsinkin laumassa elävät koirat pystyvät salaamaan sairautensa ja kipunsa uskomattoman pitkään. Mitään oireita emme havainneet ennen kuin Marsa lähes lakkasi syömästä ja vetäytyi omiin oloihinsa. Tämä tapahtui lomaviikolla Ylläksellä ja palattuamme veimme Marsan heti vastaanotolle.

Kokeita otettiin ja ainoastaan röntgenistä löytyi jotain hälyttävää, massa sydämen kohdalla keuhkojen etulohkossa. Se ei näkynyt ylhäältä otetuissa kuvissa, mutta selvästi sivulta otetuissa. Tulehduksellista vai kasvain?

Marsa sai hevoskuurin lääkkeitä ja kutsun kontrollikuvaukseen kymmenen päivän kuluttua. Ruokahalu ei juurikaan palautunut ja hengitys oli tiheämpää ja näki että Marsa välillä "pumppasi" hengitystä kyljillä. Mutta parina viimeisenä päivänä ennen kontrollia se jotenkin piristyi ja söikin hieman enemmän. Niinpä uskoin ja toivoin että käänne parempaan oli tapahtunut. Kontrollista hakisimme vain uuden kuurin ja sitten katsottaisiin taas miten käy.

Koitti kontrollipäivä ja vein Marsan vastaanotolle. Otettiin rtg-kuvia ja... näin ne. Kun kuvat laitettiin vierekkäin edellisten kanssa oli ero selvä: kasvain oli lähes tuplannut kokonsa. Nyt se näkyi ylhäältäkin otetussa kuvassa, näkyi kuinka se painoi keuhkojen tilavuutta pienemmäksi sekä sivuilta että alhaalta. Ja tottahan se oli, Marsan hengitys oli vaikeutunut näiden päivien aikana, vaikka en sitä halunnut itsellenikään myöntää.

Oli tehtävä päätös. Tosiasia oli se, että jos viivyttelisin, Marsan hengitys voisi vaikeutua jo seuraavan viikonlopun aikana. Se voisi tukehtua.

Nyt on viikko kulunut. Vähän helpottaa, mutta se voidaan kyllä laskea täysin noiden kahden kakaran, Pillin ja Pullan eli Mokan ja Meten, sekä Repe-sedän ansioksi. Ne ovat olleet koko viikon lohduttamassa perhettä läpi tästä kaikesta.