Tänään tuli kennelliiton viralliset lausunnot Marsan kuvista:
lonkat A/A ja kyynärät 0/0!!
torstai 29. marraskuuta 2012
lauantai 24. marraskuuta 2012
Tehotreeniä
Tänään oli tehopäivä. Pakkasin Marsan ennen kahdeksaa autoon ja hurautimme Mäntän Seudun Nuuskujen koulutusviikonlopun treeniin Luomen koululle. Osallistuimme nomen ALO-ryhmän koulutukseen, kuulostaa tosi hienolta!
Menin jo aamusta ensin kuunteluoppilaaksi ryhmään joka treenasi klo 9 - 12. Kouluttajana oli Tomi Sarkkinen. Teki hyvää seurata ensin hänen neuvojansa ja ohjeitansa muille koirakoille. Kun ei tarvinnut keskittyä jännittämään oman koiran suoritusta, pystyi ihan toisella tavalla kuuntelemaan ohjeistuksia.
Hieman ennen aamuryhmän loppumista lähdin käyttämään Marsan kunnon kävelyllä. Neidissä oli virtaa, olihan se istuskellut autossa reilut kolme tuntia.
Omassa ryhmässämme oli viisi koirakkoa. Kaikki n. 1,5 - 2,5 -vuotiaita. Teimme lähinnä linja- ja markkeeraus treenejä, monin erilaisin variaatioin. Treenipaikkana oli paikoin kovin märkä ja kurainen pelto.
Kaikki suoritukset tehtiin yksi koira kerrallaan, siten että toiset koirakot olivat vain muutaman metrin päässä katsomassa. Minä vähän pelkäsin, että moinen haittaisi Marsaa, kun pääsääntöisesti treenataan yksin, mutta ei se muista mitään suurempaa häiriötä ottanut.
Viereisellä pellolla oli samaan aikaan AVO- ja VOI-ryhmän treenit ja pauke sen mukaista. Aluksi oman ryhmämme koirat olivat kovin kiinnostuneita seuraamaan toisen ryhmän tapahtumia, mutta jo reilun kymmenen minuutin kuluttua ne eivät enää kiinnittäneet paukkeeseen minkäänlaista huomiota. Tosi hyvä treeni siis jo ihan tuon paukkuihin "kyllästymisen" suhteen. Muutenkin oli mukava saada taas uusia ajatuksia siihen, kuinka treenin voi rakentaa. Ja taas kerran sain hyviä ohjeita, kuinka työstää tuota palauttamista paremmaksi.
Hämärän laskeutuessa, hieman ennen kello neljää, lopettelimme. Kelin suhteen oli tuuria, koko päivänä ei satanut pisaraakaan.
Täällä on nyt kaksi väsynyttä nomeilijaa. Koira on pesty ja emäntä painuu kohta saunan kautta pehkuihin. Raitisilmamyrkytys...
Menin jo aamusta ensin kuunteluoppilaaksi ryhmään joka treenasi klo 9 - 12. Kouluttajana oli Tomi Sarkkinen. Teki hyvää seurata ensin hänen neuvojansa ja ohjeitansa muille koirakoille. Kun ei tarvinnut keskittyä jännittämään oman koiran suoritusta, pystyi ihan toisella tavalla kuuntelemaan ohjeistuksia.
Hieman ennen aamuryhmän loppumista lähdin käyttämään Marsan kunnon kävelyllä. Neidissä oli virtaa, olihan se istuskellut autossa reilut kolme tuntia.
Omassa ryhmässämme oli viisi koirakkoa. Kaikki n. 1,5 - 2,5 -vuotiaita. Teimme lähinnä linja- ja markkeeraus treenejä, monin erilaisin variaatioin. Treenipaikkana oli paikoin kovin märkä ja kurainen pelto.
Kaikki suoritukset tehtiin yksi koira kerrallaan, siten että toiset koirakot olivat vain muutaman metrin päässä katsomassa. Minä vähän pelkäsin, että moinen haittaisi Marsaa, kun pääsääntöisesti treenataan yksin, mutta ei se muista mitään suurempaa häiriötä ottanut.
Viereisellä pellolla oli samaan aikaan AVO- ja VOI-ryhmän treenit ja pauke sen mukaista. Aluksi oman ryhmämme koirat olivat kovin kiinnostuneita seuraamaan toisen ryhmän tapahtumia, mutta jo reilun kymmenen minuutin kuluttua ne eivät enää kiinnittäneet paukkeeseen minkäänlaista huomiota. Tosi hyvä treeni siis jo ihan tuon paukkuihin "kyllästymisen" suhteen. Muutenkin oli mukava saada taas uusia ajatuksia siihen, kuinka treenin voi rakentaa. Ja taas kerran sain hyviä ohjeita, kuinka työstää tuota palauttamista paremmaksi.
Hämärän laskeutuessa, hieman ennen kello neljää, lopettelimme. Kelin suhteen oli tuuria, koko päivänä ei satanut pisaraakaan.
Täällä on nyt kaksi väsynyttä nomeilijaa. Koira on pesty ja emäntä painuu kohta saunan kautta pehkuihin. Raitisilmamyrkytys...
tiistai 20. marraskuuta 2012
19.-21.11.2010
Silloin oli viikonloppu. Pakkasta oli illalla reilut 15 astetta ja luntakin reilut 20 senttiä. Mistäkö muistan? Zuri (Marsan mamma) oli sen viikonlopun meillä ja Repe katselemassa mualimaa Sarin matkassa.
Siellä sitä sitten nökötettiin, Arton kanssa takapihalla, lumihangessa, auttamassa Zuria ja Väpää laittamaan Marsaa ja muuta pentuetta alulle. Ikimuistoinen viikonloppu!
Jo sen viikonlopun alkuhetkien jälkeen oli täysin selvää, että tästä yhdistelmästä haluaisimme pennun. Zuri vei enemmän kuin pikkusormen, sillä tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni. Ihan koko perheemme ihastui sen rauhalliseen ja luottavaiseen olemukseen. Silti siitä löytyi heti virtaa, kun jotain ryhdyttiin tekemään. Pallot ja lelut saivat kyytiä. Se oli heti aivan kuin kotonansa, aivan kuin olisi aina asunut meillä.
Tällaista mielessä tänään, eräänlaisena "vuosipäivänä" ; )
Siellä sitä sitten nökötettiin, Arton kanssa takapihalla, lumihangessa, auttamassa Zuria ja Väpää laittamaan Marsaa ja muuta pentuetta alulle. Ikimuistoinen viikonloppu!
Jo sen viikonlopun alkuhetkien jälkeen oli täysin selvää, että tästä yhdistelmästä haluaisimme pennun. Zuri vei enemmän kuin pikkusormen, sillä tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni. Ihan koko perheemme ihastui sen rauhalliseen ja luottavaiseen olemukseen. Silti siitä löytyi heti virtaa, kun jotain ryhdyttiin tekemään. Pallot ja lelut saivat kyytiä. Se oli heti aivan kuin kotonansa, aivan kuin olisi aina asunut meillä.
Tällaista mielessä tänään, eräänlaisena "vuosipäivänä" ; )
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Lähihakua
Päivä ei tuntunut valkenevan tänään lainkaan. Pilvet roikkuivat matalalla ja tiheää tihkua oli ilmassa. Ei kyllä ollut mikään kiirekään, eilen illalla (tai oikeastaan aamulla...) meni myöhään. Linda tuli Kajaanista muutamaksi päiväksi käymään ja ilta vain hävisi käsistä. Tytöt ja meidän neitien poikakaverit, pelasivat wiitä ja istuimme iltaa. Nukkumaan ei ollut kiire.
Aamu meni siis rauhalliseen tahtiin, mutta Marsankin oli päästävä tekemään jotain järkevää. Se on taas viikon kantanut kaikkea irtaimistoa, joten otin damikassin mukaan ja lähdimme metsäaukealle treenaamaan.
Ohjelmassa oli piiiitkästä aikaa lähihakua. En edes muista milloin viimeksi sitä on tullut tehtyä.
Jätin Marsan odottelemaan ja vein "takakautta" heinäpusikon ympärille kuusi damia. Ensin vähän hajustin aluetta ja sitten piilotin damit. Muistinpa vielä laittaa pyykkipoikakrepin kiinni puskan keskeltä töröttävän oksan haaraan. Palasin Marsan luokse ja lähdimme kiertämään lähetysalueelle.
Ensimmäinen lähetys meni hienosti, ehdin tuskin tehdä lähihakupillityksen kun dami oli jo tulossa vauhdilla. Seuraava dami olikin sitten ongelma, neiti ei millään uskonut että samassa paikassa olisi ollut toinenkin dami. Se lähti vauhdilla kaartamaan oikealle, ajatteli varmaankin olevansa hakuruudussa. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen. Taas kaarros oikealle. Nyt oli pakko kokeilla pillillä pysäytystä. Marsa oli sen verran tiheän heinikon keskellä, että en edes nähnyt istuiko vai ei, mutta koira pysähtyi ja tapitti katseellaan minua. Näytin liioitellusti vasenta suuntaa ja huusin myös käskyn: vasen. Ja se mokoma lähti juoksemaan kohti damipuskaa! Suoraan damille ja palautukseen. Tämä oli aika hyvä onnenkantamoinen ; ) Loput damit olivatkin sitten ihan helppoja. Neiti juoksi suoraan niitä etsimään, pillittelin ja taas lähti dami tulemaan.
Heitimme damikassin autolle ja lähdimme pitkälle kävelylle. Kiersimme hiekkatietä ja välillä poikkesimme metsän puolelle. Koko ajan tuli hämärämpää ja tihkusade tiivistyi.
Lenkin jälkeen haimme taas kassin ja palasimme samaan paikkaan toistaen saman treenin. Oli jo sen verran hämärää, että vaikka olin laittanut parikin pyykkipoikakreppiä puskan tunnistaakseni, niin sain ihan tosissani tuijotella ennen kuin hahmotin missä damit oikein majailivat.
Nyt siirryimme ensimmäisen damin jälkeen hieman kauemmas. Toista damia hakiessaan Marsa meinasi selvästi juosta puskan ohi, mutta pillityksen kuultuaan veti jarrut pohjaan ja ryhtyi nuuhkimaan maata. Viime talven lihapullasulkeiset eivät siis olleet menneet hukkaan. Vai voiko se muistaa noin vanhoja asioita?
Jokatapauksessa loput damit palautuivat vikkelästi. Nyt se varmaasti seuraavaa hakuruutua tehtäessä vetää vain ympyrää ekan löytämänsä damin ympärillä!
Aamu meni siis rauhalliseen tahtiin, mutta Marsankin oli päästävä tekemään jotain järkevää. Se on taas viikon kantanut kaikkea irtaimistoa, joten otin damikassin mukaan ja lähdimme metsäaukealle treenaamaan.
Ohjelmassa oli piiiitkästä aikaa lähihakua. En edes muista milloin viimeksi sitä on tullut tehtyä.
Jätin Marsan odottelemaan ja vein "takakautta" heinäpusikon ympärille kuusi damia. Ensin vähän hajustin aluetta ja sitten piilotin damit. Muistinpa vielä laittaa pyykkipoikakrepin kiinni puskan keskeltä töröttävän oksan haaraan. Palasin Marsan luokse ja lähdimme kiertämään lähetysalueelle.
Ensimmäinen lähetys meni hienosti, ehdin tuskin tehdä lähihakupillityksen kun dami oli jo tulossa vauhdilla. Seuraava dami olikin sitten ongelma, neiti ei millään uskonut että samassa paikassa olisi ollut toinenkin dami. Se lähti vauhdilla kaartamaan oikealle, ajatteli varmaankin olevansa hakuruudussa. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen. Taas kaarros oikealle. Nyt oli pakko kokeilla pillillä pysäytystä. Marsa oli sen verran tiheän heinikon keskellä, että en edes nähnyt istuiko vai ei, mutta koira pysähtyi ja tapitti katseellaan minua. Näytin liioitellusti vasenta suuntaa ja huusin myös käskyn: vasen. Ja se mokoma lähti juoksemaan kohti damipuskaa! Suoraan damille ja palautukseen. Tämä oli aika hyvä onnenkantamoinen ; ) Loput damit olivatkin sitten ihan helppoja. Neiti juoksi suoraan niitä etsimään, pillittelin ja taas lähti dami tulemaan.
Heitimme damikassin autolle ja lähdimme pitkälle kävelylle. Kiersimme hiekkatietä ja välillä poikkesimme metsän puolelle. Koko ajan tuli hämärämpää ja tihkusade tiivistyi.
Lenkin jälkeen haimme taas kassin ja palasimme samaan paikkaan toistaen saman treenin. Oli jo sen verran hämärää, että vaikka olin laittanut parikin pyykkipoikakreppiä puskan tunnistaakseni, niin sain ihan tosissani tuijotella ennen kuin hahmotin missä damit oikein majailivat.
Nyt siirryimme ensimmäisen damin jälkeen hieman kauemmas. Toista damia hakiessaan Marsa meinasi selvästi juosta puskan ohi, mutta pillityksen kuultuaan veti jarrut pohjaan ja ryhtyi nuuhkimaan maata. Viime talven lihapullasulkeiset eivät siis olleet menneet hukkaan. Vai voiko se muistaa noin vanhoja asioita?
Jokatapauksessa loput damit palautuivat vikkelästi. Nyt se varmaasti seuraavaa hakuruutua tehtäessä vetää vain ympyrää ekan löytämänsä damin ympärillä!
perjantai 16. marraskuuta 2012
Kuvauskeikalla
No niin, Marsan kyynärät ja lonkat kuvattu. Nyt sitten istutaan ja odotellaan virallisia lausuntoja. Piinaviikot edessä!
torstai 15. marraskuuta 2012
Arki-illat, plääh...
Pimeitä ja synkkiä ovat illat olleet. Tiistaina lähdin suoraan töistä tultuani Marsan kanssa metsään kävelylle. Pimeys laskeutui turhan nopeasti. Otsalampulla varustautuneena hipsin eteenpäin, Marsalla oli heijastinliivit joten se oli helppo bongata mättähältä mättähälle pomppiessaan. Damia en tietenkään muistanut ottaa mukaan, mutta harjoiteltiin vähän pillillä pysähtymistä, joka näyttikin aika hyvin unohtuneen.
Tänään sitten karkasin töistä hieman aiemmin, ennätimme Marsan kanssa pyörähtää mökillä. Sitä vauhtia kun neiti viiletti hiekkarannalla, ees taas ja ympäri. Riemua riitti!
Kävimme myös hakemassa vähän suppilovahveroita viikonlopuksi. Marsa taisi hämärässä vahtia enemmän minua kuin minä Marsaa.
Huomenna on Vuoden Tärkein Päivä!
Tänään sitten karkasin töistä hieman aiemmin, ennätimme Marsan kanssa pyörähtää mökillä. Sitä vauhtia kun neiti viiletti hiekkarannalla, ees taas ja ympäri. Riemua riitti!
Kävimme myös hakemassa vähän suppilovahveroita viikonlopuksi. Marsa taisi hämärässä vahtia enemmän minua kuin minä Marsaa.
Huomenna on Vuoden Tärkein Päivä!
lauantai 10. marraskuuta 2012
Jyväskylän Kv -näyttely
Tuo näyttely "maailma" on kanssa ihan outoa, ikinä ei tiedä mitä tulee ja kenelle. Tänään oli meidän vuoromme iloita menestyksestä, Marsa oli tuomarille mieleen ja hän sijoittikin neidin parhaaksi nartuksi. Lisäksi Marsa sai ensimmäisen sertinsä ja CACIBIn (jälkimmäistä pitää saada neljä kolmelta eri tuomarilta ja kolmesta eri maasta jos haluaa koiralle kansainvälisen muotovalion arvon, taitaa jäädä meiltä väliin ☺). Lopulta Marsa oli VSP, komean Ramonin ollessa ROP. Onnea vielä kerran!!
Marsa kisasi käyttöluokassa, koska taipumuskoe on suoritettu hyväksytysti. Suomen muotovalion arvoon tarvitaan taippareiden lisäksi kolme sertiä, joten sertien metsästys jatkukoon!
Olen vieläkin aivan pyörällä päästäni. Marsan pärjääminen johtui varmaankin lähinnä kahdesta asiasta: se käyttäytyi hyvin reippaasti ja liikkui tosi hyvin.
Minä en ihan hirmuisen usein näyttelyissä käy, mutta pakko sanoa että tuo kehä Jyväskylässä oli vallan erinomainen. Kehä oli tilava, lattiaan teipatut maton eivät luistaneet lainkaan, joten oli riittävästi tilaa saada koira liikkumaan. Etu- ja takaliikkeitä katsottaessakin kehän poikki laitettu matto oli melko pitkä. Ei käynyt niin kuin Seinäjoella, että koiraa ei välttämättä ennättänyt saada hyvin juoksemaan jo ennen kuin matto loppui.
Marsa sai lahjukseksi ylimääräisten makkarapalojen lisäksi uuden punkan, ison pussillisen puruluita ja Aijalta naudankorvan. Neiti on ottanut punkan omakseen, se on nukkunut sillä jo pitkään nyt illalla.
Kameraahan ei tietenkään ollut mukana. Vitsailinkin Artolle menomatkalla, että nyt sitten varmaan tulee hyvä tulos, kun kamerakin on vaihteeksi jäänyt kotiin. Hmm! Tästä lähtien aina näyttelyyn ilman kameraa?
***************
Ja sitten korjausta yllä olevaan, ei pitäisi kirjailla muistinvaraista tietoa. ☺
Kansainvälinen muotovalio (C.I.B.), rodut joilta FCI vaatii käyttökoetuloksen:
saadakseen kansainvälisen muotovalion arvon koiralla on oltava CACIB kahdesta maasta, kahdelta eri tuomarilta, riippumatta rodun koiramäärästä. Ensimmäisen ja viimeisen CACIBin välillä on oltava vähintään yksi vuosi ja yksi päivä.
Kansainvälinen näyttelyvalio (C.I.E.), rodut joilta FCI vaatii käyttökoetulokset, mutta koiralla ei ole riittävää tulosta:
saadakseen kansainvälisen näyttelymuotovalion arvon, koiralla on oltava neljä CACIBia kolmesta eri maasta, kolmelta eri tuomarilta, riippumatta rodun koiramäärästä. Ensimmäisen ja viimeisen CACIBin välissä on oltava vähintään yksi vuosi ja yksi päivä.
Usein käynti kennelliiton sivuilla auttaa ; )
Marsa kisasi käyttöluokassa, koska taipumuskoe on suoritettu hyväksytysti. Suomen muotovalion arvoon tarvitaan taippareiden lisäksi kolme sertiä, joten sertien metsästys jatkukoon!
Olen vieläkin aivan pyörällä päästäni. Marsan pärjääminen johtui varmaankin lähinnä kahdesta asiasta: se käyttäytyi hyvin reippaasti ja liikkui tosi hyvin.
Minä en ihan hirmuisen usein näyttelyissä käy, mutta pakko sanoa että tuo kehä Jyväskylässä oli vallan erinomainen. Kehä oli tilava, lattiaan teipatut maton eivät luistaneet lainkaan, joten oli riittävästi tilaa saada koira liikkumaan. Etu- ja takaliikkeitä katsottaessakin kehän poikki laitettu matto oli melko pitkä. Ei käynyt niin kuin Seinäjoella, että koiraa ei välttämättä ennättänyt saada hyvin juoksemaan jo ennen kuin matto loppui.
Marsa sai lahjukseksi ylimääräisten makkarapalojen lisäksi uuden punkan, ison pussillisen puruluita ja Aijalta naudankorvan. Neiti on ottanut punkan omakseen, se on nukkunut sillä jo pitkään nyt illalla.
Kameraahan ei tietenkään ollut mukana. Vitsailinkin Artolle menomatkalla, että nyt sitten varmaan tulee hyvä tulos, kun kamerakin on vaihteeksi jäänyt kotiin. Hmm! Tästä lähtien aina näyttelyyn ilman kameraa?
***************
Ja sitten korjausta yllä olevaan, ei pitäisi kirjailla muistinvaraista tietoa. ☺
Kansainvälinen muotovalio (C.I.B.), rodut joilta FCI vaatii käyttökoetuloksen:
saadakseen kansainvälisen muotovalion arvon koiralla on oltava CACIB kahdesta maasta, kahdelta eri tuomarilta, riippumatta rodun koiramäärästä. Ensimmäisen ja viimeisen CACIBin välillä on oltava vähintään yksi vuosi ja yksi päivä.
Kansainvälinen näyttelyvalio (C.I.E.), rodut joilta FCI vaatii käyttökoetulokset, mutta koiralla ei ole riittävää tulosta:
saadakseen kansainvälisen näyttelymuotovalion arvon, koiralla on oltava neljä CACIBia kolmesta eri maasta, kolmelta eri tuomarilta, riippumatta rodun koiramäärästä. Ensimmäisen ja viimeisen CACIBin välissä on oltava vähintään yksi vuosi ja yksi päivä.
Usein käynti kennelliiton sivuilla auttaa ; )
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Treenintynkää(kin)
Tämä aika vuodesta on aina jotenkin niin "kuollutta" koiraharrastuksen kannalta. Sitä odottelee lunta ja pientä pakkasta, että metsässä voisi liikkua ilman että on aivan märkä ja kurainen.
Arki on siis taas saapunut, viikolla on töihin lähtiessä ja sieltä palatessa on aina aivan säkkipimeää. Lähinnä vain viikonloppuisin on mahdollista lähteä metsään ja silloinkin täytyy ensin ottaa selville missä hirvenmetsästäjät liikkuvat.
Eilen oli mökkimme lähimetsät vapaasti käytettävissä, metsästäjät liikkuivat toisaalla ja siitähän sitten otettiin ilo irti. Koirilla tuntui olevan virtaa kuin pienessä ydinvoimalassa. Ne juoksivat ja riehuivat kunnes lopulta alkoi tahti vähän hiipua. Eipä olisi äkiltään uskonut että Repekin on jo veteraani-ikäinen, se painoi pitkin metsää tanner tömisten.
Löydettiin muuten samalla reissulla suppilovahveroita illaksi pihvien kaveriksi. Joten joutui sitä yhden punaviininkin korkkaamaan, että saisi ruoalle sopivaa juomaa tarjolle. Kun kynttilät oli viety haudoille, oli siis tarjolla hyvää ruokaa hyvässä seurassa!
Vielä ei ole vuosi lopussa, mutta meidän osaltamme alkavat kokeiden ja näyttelyiden tulokset olla kasassa tuolla jalostustietokannassa. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus käydä pyörähtämässä Jyväskylän kv-näyttelyssä. Odotukset eivät ole suuret, karvaa kasvaa mutta kovin hiljaisella tahdilla. Olen vähän yrittänyt karvojen päistä nykimällä niitä pidentää, mutta sekään ei tunnu auttavan. =D Pääasia onkin se, että käydään tutustumassa suuren sisänäyttelyn ihmeellisyyksiin ja Marsa saa totutella siihen hulinaan.
Tampereen itsenäisyyspäivän näyttelyyn piti alkuperäisen suunnitelman mukaan myös mennä, mutta se pitää nyt jättää doping-säännösten vuoksi väliin. Eli olen viemässä Marsan lonkka- ja kyynärkuvauksiin ja rauhoitusaineen varoaika on sen verran pitkä, että tuohon näyttelyyn ei päästä. Tosin ovat mokomat menneet siirtämään sen näyttelyn pois Niihaman maneesista, joten ajomatkan piteneminenkin laittoi jo vähän harkitsemaan ilmoittautumista. Yleensä kun olemme tuohon näyttelyyn menneet, on ollut aivan kaamea keli, kieli keskellä suuta on saanut körötellä lumituiskun keskellä. Ja palella koko päivän maneesissa. Oikeastaan taitaa olla hyvä ettei tarvitse edes harkita ilmoittautumista.☺
Illalla käytiin kävelyllä ja tekemässä linjatreeniä metsässä. Olipas mukavaa! Paluumatkalla tehtiin vielä muutama lähetys sokkona, kun laitoin suorilla polunpätkillä damin Marsan huomaamatta odottelemaan noutamista. Hyvin se on tuon homman hoksannut!
Arki on siis taas saapunut, viikolla on töihin lähtiessä ja sieltä palatessa on aina aivan säkkipimeää. Lähinnä vain viikonloppuisin on mahdollista lähteä metsään ja silloinkin täytyy ensin ottaa selville missä hirvenmetsästäjät liikkuvat.
Eilen oli mökkimme lähimetsät vapaasti käytettävissä, metsästäjät liikkuivat toisaalla ja siitähän sitten otettiin ilo irti. Koirilla tuntui olevan virtaa kuin pienessä ydinvoimalassa. Ne juoksivat ja riehuivat kunnes lopulta alkoi tahti vähän hiipua. Eipä olisi äkiltään uskonut että Repekin on jo veteraani-ikäinen, se painoi pitkin metsää tanner tömisten.
Löydettiin muuten samalla reissulla suppilovahveroita illaksi pihvien kaveriksi. Joten joutui sitä yhden punaviininkin korkkaamaan, että saisi ruoalle sopivaa juomaa tarjolle. Kun kynttilät oli viety haudoille, oli siis tarjolla hyvää ruokaa hyvässä seurassa!
Vielä ei ole vuosi lopussa, mutta meidän osaltamme alkavat kokeiden ja näyttelyiden tulokset olla kasassa tuolla jalostustietokannassa. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus käydä pyörähtämässä Jyväskylän kv-näyttelyssä. Odotukset eivät ole suuret, karvaa kasvaa mutta kovin hiljaisella tahdilla. Olen vähän yrittänyt karvojen päistä nykimällä niitä pidentää, mutta sekään ei tunnu auttavan. =D Pääasia onkin se, että käydään tutustumassa suuren sisänäyttelyn ihmeellisyyksiin ja Marsa saa totutella siihen hulinaan.
Tampereen itsenäisyyspäivän näyttelyyn piti alkuperäisen suunnitelman mukaan myös mennä, mutta se pitää nyt jättää doping-säännösten vuoksi väliin. Eli olen viemässä Marsan lonkka- ja kyynärkuvauksiin ja rauhoitusaineen varoaika on sen verran pitkä, että tuohon näyttelyyn ei päästä. Tosin ovat mokomat menneet siirtämään sen näyttelyn pois Niihaman maneesista, joten ajomatkan piteneminenkin laittoi jo vähän harkitsemaan ilmoittautumista. Yleensä kun olemme tuohon näyttelyyn menneet, on ollut aivan kaamea keli, kieli keskellä suuta on saanut körötellä lumituiskun keskellä. Ja palella koko päivän maneesissa. Oikeastaan taitaa olla hyvä ettei tarvitse edes harkita ilmoittautumista.☺
Illalla käytiin kävelyllä ja tekemässä linjatreeniä metsässä. Olipas mukavaa! Paluumatkalla tehtiin vielä muutama lähetys sokkona, kun laitoin suorilla polunpätkillä damin Marsan huomaamatta odottelemaan noutamista. Hyvin se on tuon homman hoksannut!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)