Viikko oli melko sateinen. Marsalle piti tehdä treenijälki ennen viikonlopun koetta, mutta ajatuskin lähteä nuoren aloittelijan kanssa jäljestämään kaatosateessa tehtyä ja kaatosateen yön yli vesittämää jälkeä ei oikein napannut. Keskiviikkona teimme melko peitteiseen maastoon jäljen, jonka sade sitten yöllä ja seuraavana aamuna kasteli. Neiti vetäisi treenin yllättävän hyvin. Hieman pelotti, kun taippareiden kanssa tuo nappiin mennyt treeni ennen koetta on tiennyt sitä, että varsinainen koe menee ihan puihin.
Viimeinen työviikko ennen kesälomaa saatiin lopultakin valmiiksi ja lauantaina pakattiin auto ja suunnattiin (Tuurin kauppakeskuksen kautta) Kauhavalle hoitamaan omaa osuuttamme jälkien teossa. Vielä ennen metsään lähtöämme tuli pariin otteeseen nopeita sadekuuroja, mutta itse selvisimme omasta urakastamme ilman sadesuihkua. Paarmoja, hyttysiä ja kaiken maailman muita pikkuystäviä olikin sitten aika reippaasti. Meinasi mennä hermot!
Illalla kierros Kauhavan keskustassa jäätelöllä ja sitten majapaikkaan syömään pizzaa, saunomaan ja pelaamaan Scrabblea, Sirja voitti.
Koeaamuna heräsin ajoissa, sillä ajattelin yllättää aamiaista valmistelemaan tulevat sillä, että pumpputermarit olisivat jo ladattuna tuoreella kahvilla. Muutoinkin olin luvannut autella osaltani emännän hommissa, kun siihen ei varsinaisesti tullut ketään kokopäiväisesti pestiä hoitamaan.
Porukkaa alkoi saapua paikalle ja koe saatiin alkuun. Marsalle tuli päivän ensimmäinen jälki ja toinen oli meillä opastettavana (kiitos Arto opastuksesta). Pienen jännitysmomentin päivään toi se, että toinen auton takarenkaista tyhjeni hiljalleen, edellisenä päivänä siihen oli iskeytynyt naula... Onneksi apu oli lähellä ja yksi kokeen osallistujista kävi päivällä hakemassa kotoansa pumpun, jolla rengas saatiin täytettyä ennen kotiin lähtöä ( ja täytettiin kertaalleen huoltamolla vielä kotimatkalla).
Marsa suoritti oman osuutensa hyvin. Suopursut olivat uusi tuttavuus ja kun niitä oli enemmän kuin koko ensimmäinen osuus, ja todella tiheänä ja vaikeasti kuljettavana seinämänä, meinasi neidiltä loppua usko siihen että jälkeä todellakin voi mennä eteenpäin. Vähänkö kävi sääliksi kun näki kuinka paljon se joutui tekemään töitä, että pääsi etenemään!
Ensimmäinen kulma oli suopursujen keskellä ja se merkattiin mallikkaasti. Sitten, yllätyksekseni, Marsa rengasti ensimmäisen kulman! Se ei poistunut edes jälkinarun mittaa kauemmaksi, mutta se teki kauniin rengastuksen ja jatkoi matkansa seuraavalle osuudelle.
Juuri ennen kulmaa se oikaisi hieman suoraan viimeiselle osuudelle. Näin jo mielessäni kuinka pisteet ropisivat... mutta sepä kääntyikin kohti kulmaa jonka kävi merkkaamassa. Sitten mentiin muutama metri takaisin kakkososuutta, se nuuhki sitä jälkeä jonka yli oli oikaissut. Kun aloin ajatella, että kohta tuomitaan paluujälki, neiti teki täyskäännöksen ja palasi makuulle. Sitten se hoksasi aivan tuoreet hirvenjäljet, jotka kulkivat viimeisen jälkiosuuden vierellä. Tuuli painoi tuoksua jäljeltä näitä hirvenjälkiä kohti, ja me kuljimme pienen matkan päässä jäljen vasemmalla puolella, mutta aivan sen suuntaisesti. Lopulta Marsa päätti siirtyä aivan verijäljen päälle.
Ennen lopun kaatoa oli oja, jossa hirvet olivat liikkuneet. Marsa ajautui ojan kohdalla hieman vasemmalle. Sitten mentiin vielä toisen ojan yli ja näin, että tie on vain muutaman metrin päässä. Marsa siirtyi jäljelle, jota pitkin kaadolta oli kuljettu tielle. Se epäröi ja pysähtyi ja minä käytin tilaisuutta hyväkseni. Yhdellä kehotuksella neiti "heräsi" ja lähti jäljentekijän jälkiä pitkin takaisinpäin. Ylitimme jälkimmäisen ojista ja saavuimme takakautta sorkalle.
Kävin Marsan kanssa pienellä kävelyllä sillä aikaa, kun Arto oli opastamassa ja sitten kävimme yhdessä purkamassa jälkemme. Sitten pikaisesti koekeskukseen lämmittämään ruokaa ja saunaa!
Päivä eteni ja tuli tulosten aika. Marsa sai 46 pistettä ja
AVO1.
Huomenna, ja muutaman kerran seuraavien viikkojen aikana, on edessä "tankkausta", pitäisi saada hb reilusti nousemaan. Sitten uskaltaisi taas itsekin lähteä oppaaksi...
